Huolista kannattaa puhua

Sain kuulla Perinataalimielenterveys ry:n toiminnasta ensi kertaa kirjoittaessani marraskuussa 2023 ilmestynyttä tietokirjaa Kaikesta huolimatta meille tulee vauva – tarinoita elämän synnystä ja vanhemmuudesta (Momentum kirjat, 2023). Olin iloisesti yllättynyt että tällainen järjestö on perustettu edistämään tärkeää asiaa! Oman matkani varrelle on ainakin osunut hetkiä, jolloin tukea ja neuvoja on tarvittu.

Kipinä tietokirjaani syntyi lapsenkaipuusta, mutta myös siitä valtavasta määrästä ajatuksia ja huolia, jotka perhesuunnittelu minussa herätti. Kahden lapsen vanhempana kohdalleni oli sattunut kaksi vaikeaa raskautta, yksi vaikea synnytys, vauvavuoden aikainen uupumus, sekä erityislapsen vanhemmuus. Eikä tämä lista edes sisällä läheskään kaikkia huoliani. Huolistani huolimatta toivoin kuitenkin kolmatta lasta. Loppujen lopuksi tulin raskaaksi, mutta kolmas raskaus oli mm. vaikean pahoinvoinnin vuoksi jopa rankempi kuin kaksi edellistä. Ehkä asiaan vaikutti sekin, että ikää alkoi olla jo 40 vuotta. Olen kuitenkin todella iloinen, että uskalsin lopulta yrittää kolmatta lasta!

Ennen iltatähtemme, pienen prinsessan, syntymää, ehdin saada monenlaista keskusteluapua. Piipahdin neuvolassa jo ennen raskautta, koska halusin puhua huolistani ja lapsitoiveestani. Yksinkertaisesti vain soitin neuvolaan ja kerroin asiani. Aluksi kyllä mietin voiko neuvolaan mennä jos ei ole raskaana, mutta nyt tiedän että kyllä voi. Sieltä osataan myös ohjata eteenpäin, mikäli tarve on jollekin muulle kuin terveydenhoitajan osaamiselle. Minulle tarjottiin myös psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamista, mutta tällä kertaa minulle riitti neuvolassa käynti.

Raskauden aikana kävin myös synnytyspelkopolilla, jossa pääsin juttelemaan kätilön ja lääkärin kanssa. Kaikilla juttutuokioilla on ollut suuri merkitys. On tärkeää saada tunne siitä, että tulee kuulluksi. Kätilö kertoi minulle, että vielä muutama vuosi sitten synnytyksiä ei ole välttämättä käyty kunnolla jälkikäteen läpi synnyttäjien kanssa. Näin on alettu tehdä vasta aivan viime aikoina. Itse ajattelen, että puhuminen on erittäin tärkeää ennen ja jälkeen synnytyksen. Synnyttäjän ja vanhemman mielenterveys on aivan yhtä tärkeä asia kuin fyysinen terveys!

Raskauden edetessä myös tietokirja valmistui pikkuhiljaa. Loppujen lopuksi kirjasta tuli päiväkirjamainen tietopaketti, jossa paitsi seurataan omaa vauvakuumeiluani, raskauttani ja lopulta vauvan syntymää, myös kerrotaan muiden vanhempien ja ammattilaisten kokemuksista. Lapsen saaminen on aina ainutlaatuinen kokemus, joten halusin mukaan oman näkökulmani lisäksi myös muiden ajatuksia. Päätös oli hyvä, sillä kirjasta löytyy nyt lähes parinkymmenen ihmisen ajatuksia aina kolmosten äidistä synnytyslääkäriin, ja doulasta maahanmuuttajaäitiin. Kirja on suunnattu niin vanhemmille kuin vanhemmuudesta haaveilevillekin, sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Syntyvyys laskee Suomessa jatkuvasti. Kirjoittamalla kirjani halusin osaltani pitää perheiden puolia ja kertoa, että kannattaa olla rohkea ja pitää kiinni lapsihaaveistaan, vaikka taustalla olisi ikäviä kokemuksia. Kaikki mahdollinen keskusteluapu kannattaa ottaa vastaan, ja sitä kannattaa hakea aktiivisesti myös itse. Jotkut perheet jäävät yhden lapsen perheiksi yksinomaan äidin pelkojen ja aiempien ikävien kokemusten vuoksi.

Silloin kun omista huolista ja peloista saa avautua, ne hellittävät otettaan. Silloin on mahdollista nauttia enemmän elämän ihmeestä. Niistä ihanista hetkistä, joita vauvahaaveet, raskausaika ja pienen lapsen hoivaaminen tarjoavat. En voi edes kuvitella kuinka suuri virhe olisi tapahtunut, jos olisin antanut peloilleni periksi ja hylännyt vauvahaaveen. Silloin perheestämme puuttuisi pieni prinsessamme, joka on tuonut niin valtavasti onnea, läheisyyttä ja hassuttelua elämäämme. Pieni tytöntyllerö, joka on juuri oppinut konttaamaan ja järjestelee kotiamme vetämällä lattialle vaatteita vaatekaapista ja kirjoja kirjahyllystä. Pieni ihana ihminen, olennainen osa perhettämme, joka tuo säteilevällä olemuksellaan hymyn meidän kaikkien kasvoille joka päivä!

Päätän tämän blogikirjoituksen samoihin sanoihin kuin kirjanikin: uskalla antaa uudelle elämälle mahdollisuus!

Maria Burrow

tietokirjailija, elämäntaitovalmentaja ja tekninen asiantuntija

kolmen lapsen äiti