Kyyneleet synnytyssalissa eivät aina vieri onnesta

”Mun on kerrottava teille surullisin asia, minkä toiselle ihmiselle voi kertoa - teidän vauvanne on kuollut.”

Synnytyslääkärin työssä pääsen usein seuraamaan perheiden suuria onnen hetkiä uuden elämän syntyessä. Työhön sisältyy näiden hetkien vastakohtana, onneksi harvoin, niitäkin hetkiä, kun perhettä kohtaa suurin kuviteltavissa oleva suru, lapsen menettäminen. Niissä hetkissä on vaikeaa löytää oikeita sanoja, eikä sanoja kovin paljon usein tarvitakaan. Ei ole sellaisia sanoja, jotka toisivat lapsen takaisin. Kyynel valuu usein omallakin poskella.

Monille suomalaisille oma lapsi on edelleen suuri unelma, vaikka lasten hankkiminen onkin vähentynyt. Haaveissamme raskausaika on täynnä onnellista odotusta ja valmistautumista tulevaan. Synnytyksen jälkeen oman vauvan ensikohtaaminen on ihmeellisin ja kaunein hetki maailmassa ja tutustuminen uuteen perheenjäseneen voi alkaa. Entä jos kaikki ei menekään haaveiden mukaisesti?

Noin viidesosaa lasta toivovista pariskunnista kohtaa lapsettomuuden suru. Nykyiset tehokkaat hoitokeinot mahdollistavat suurelle osalle raskauden alkamisen, mutta neljäsosa hoitoon hakeutuneista jää kuitenkin vaille toivomaansa lasta hoitojen päättyessä.

Raskauden alkaessa moni ehtii iloita tulevasta lapsesta ja alkaa suunnitella tulevaa elämäänsä lapsen kanssa, kun odotus päättyykin keskenmenoon. 10-15% todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon eli raskaus loppuu ennen raskausviikkoa 22. Keskenmenon jälkeen toipuminen surusta on yksilöllistä ja voi kestää hyvinkin kauan siihen, että seuraavan raskauden yrittäminen tuntuu mahdolliselta.

Raskauden aikana suurin osa odottajista osallistuu sikiöseulontatutkimuksiin, joissa saattaa paljastua sellaisia sikiön poikkeavuuksia, jotka tarkoittavat vastasyntyneen todennäköistä menehtymistä heti syntymän jälkeen tai ensimmäisinä elinvuosina, vaikeaa kehitysvammaisuutta tai runsaasti sairaala- ja leikkaushoitoja. Vanhemmat voivat tällaisessa tilanteessa päätyä geneettiseen raskaudenkeskeytykseen, mikä on aina erittäin raskas päätös toivotussa raskaudessa.

Yli 200 raskautta päättyy Suomessa vuosittain syntymättömän lapsen menehtymiseen kohdussa. Kohtukuolemaa edeltää hyvin usein täysin normaalisti edennyt raskaus. Pitkä odotus ja valmistelu voivat päättyä siihen, että vauvalle hankitut tarvikkeet piilotetaan pois näkyvistä. Kirjahyllyn reunalla valokuvakehyksissä on muistona kuolleen lapsen jalanjälki vauvan valokuvien sijasta.

Raskauden aikaisista seulontatutkimuksista huolimatta lapsella voidaan todeta jokin vakava sairaus syntymän jälkeen. Tutkimukset ja hoitoaika sairaalassa voivat kestää pitkään. Pahimmassa tapauksessa sairaus on niin vaikea, ettei vauva pääse koskaan sairaalasta kotiutumaan. Vanhempien mielessä taistelevat kasvava rakkaus lasta kohtaan ja toisaalta pelko vauvan menettämisestä.

Suru voi kohdata kaikissa raskauden vaiheissa, jo ennen sen alkamistakin. Usein surun rinnalla kulkee myös muita vaikeita tunteita, kuten pelkoa ja syyllisyyttä. Yleensä oletuksena ovat raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan liittyvät ilo ja onni. Joskus niiden tilalla on suru, jonka kohtaaminen haastaa myös ammattilaisia. Surun kohtaamiseen koulutetaan ainakin lääkäreiden opinnoissa melko vähän. Toisilla ammattiryhmillä tämän alan osaamista on paljonkin, mutta kukaan ei varmasti voi sanoa omaavansa vankkaa kokemusta raskaana olevien tai perheiden surun kohtaamisessa. Surulliset tilanteet tulevat usein vastaan yllättäen, viikonloppuisin ja keskellä yötä, eikä tuollaisissa tilanteissa ole apuna moniammatillista tiimiä, jonka apu tilanteiden jatkokäsittelyssä on ensiarvoisen tärkeää.

Suomen Perinataalimielenterveys ry järjestää marraskuun lopussa 30.11.2023 koulutuspäivän surun kirjosta raskaus- ja vauva-aikana, jonka toivomme tuovan esiin erilaisia näkökulmia perheitä kohtaaviin surullisiin tilanteisiin ja luovan ammattilaisille keinoja myös näissä haastavissa tilanteissa pärjäämiseen.

Elina Silvan

naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri

Suomen Perinataalimielenterveys ry, koulutusjaosto