Muistoja Barcelonan International Marcé -kongressista syyskuulta 2024

Marcé Society on kansainvälinen perinataalimielenterveyden äärellä työskentelevien tutkijoiden ja kliinikoiden moniammatillinen seura, jonka tavoitteena on edistää alan tutkimusta ja korkealaatuista kliinistä työtä ympäri maailman. Kansainvälisen pääjärjestön lisäksi Marcé Society sisältää useita alueellisia alahaaroja, joista meitä lähin on Nordic Marcé Society, eli Pohjoismainen Marcé. Nordic Marcén puheenjohtajana toimii yhdistyksemme puheenjohtaja Eeva-Leena Kataja ja sihteerinä yhdistyksemme hallituksen jäsen Päivi Ronkainen. International Marcé järjestää joka toinen vuosi kansainvälisen maailmankonferenssin ja välivuosina paikallisjärjestöt järjestävät omia, pienempiä konferensseja, jotka usein järjestetään paikallisilla kielillä, paikallisiin tarpeisiin tähdäten.

Osallistuimme Barcélonassa 4.-7.9.2024 järjestettyyn maailmankongressiin hyvällä suomalaisjoukolla, jossa yhdistyksemme oli kattavasti edustettuna. Tämä mahdollisti myös sen, että pääsimme tutustumaan useisiin kongressin kymmenistä rinnakkaisseminaareista. Haluammekin nyt jakaa koulutuksen antia laajemmin, jotta mahdollisimman moni voisi saada tietoa ajankohtaisesta perinataalipsykiatrian tutkimuksesta.

Keskiviikko

IPT-seminaari

Ennen varsinaisen kongressin alkua, oli mahdollisuus osallistua erilaisiin puolen - yhden päivän pituisiin työpajoihin. Yksi näistä oli Interpersonaalisen psykoterapian (IPT) koko päivän kestävä seminaari, jonka vetäjänä toimi yhdysvaltalainen psykiatri Scott Stuart (www.iptinstitute.com).

IPT on alunperin masennukseen hoitoon kehitetty lyhytkestoinen terapiamuoto. Se on käytännönläheinen, teoreettisesti suhteellisen yksinkertainen ja kohtalaisen helposti opittava menetelmä. IPT-hoitomallissa psykiatriset häiriöt nähdään paremminkin interpersonaalisina eli ihmisten välisiin suhteisiin liittyvinä ilmiöinä kuin puhtaasti intrapsyykkisinä, eli mielensisäisinä tai biologisina ongelmina. Myös kiintymyssuhdeteoria on IPT:n taustateoriana.

Stuart on käyttänyt omassa terapiatyössään paljon IPT-hoitomallia. Tämä malli sopii hyvin perinataalikauden hoitoon, sillä terapiassa voidaan työstää erityisesti roolimuutoksiin (role transition), yksilöiden välisiin ongelmiin (interpersonal disputes) sekä suruun ja menetykseen (grief and loss) liittyviä teemoja etukäteen määritellyn, ajallisesti rajatun työskentelymallin puitteissa. Akuutin vaiheen hoito käsittää yleensä noin 10-12 viikoittaista hoitokertaa, jonka jälkeen siirrytään ylläpitohoitoon. Terapian avulla haetaan apua psyykkisten oireiden lievittymiseen, toimintakyvyn lisäämiseen ja toimijuuden vahvistamiseen erityisesti ihmissuhteissa (mikä on juuri IPT:n erityispiirre) sekä sosiaalisen tuen lisäämiseen. IPT:llä on näyttöön perustuvaa tehoa myös perinataalikauden mielialahäiriöiden hoidossa. 

Äiti-vauva DKT -workshop

Keskiviikkona osallistui suomalaisia myös äiti-vauva DKT -workshopiin. DKT on lyhenne sanasta dialektinen käyttäytymisterapia. Australialaiset esittelivät kyseisessä neljän tunnin työpajassa rakentamaansa hoitomallia Anne Sved Williamsin johdolla. Williams kertoi aluksi, tutkimuksissa on raportoitu runsaasti psyykkisiä pulmia,  erityisesti emotionaalisia ja käytösoireita sekä kiintymyssuhdehaasteita,  epävakaiden (borderline personality disorder) äitien lapsilla. Ryhmä on myös julkaissut joitakin artikkeleita, lähinnä laadullisen tutkimuksen muodossa, äitien kokemuksista DKT-ryhmistä. Tutkimuksissa nousee erityisesti mindfulness -tyyppisten harjoitusten merkitys sekä tunnesanaston oppimisen tärkeys. Myös äitien reflektiivisessä kyvyssä on havaittu myönteistä muutosta. Vastaavia äiti-vauva DKT -ryhmiä on rakentunut eri puolille maailmaa, mutta haasteeksi luennoitsijat mainitsivat yhtenäisen oppimateriaalin ja koulutuksen rakenteen puuttumisen. Yleisössä heräsikin kysymyksiä ja keskustelua siitä, miten kuulijoiden omiin maihin voisi vastaavaa mallia rakentaa.

Työpajan toinen osio sisälsi canberralaisen työryhmän tarjoamaa kokemuksellista oppimista, jossa osallistujia pääsi olemaan mukana ryhmätapaamisessa ja sitä kautta havainnollisesti kokemaan, mitä ryhmätapaamisen sisällä tapahtuu. Ryhmätapaamiseen sisältyi tunnesäätelyyn, mindfulnessiin, stressinsietokykyyn ja interpersonaaliseen toimintaan liittyviä osioita. Ryhmätapaamiset alkoivat yhteisellä satuhetkellä vauvoille, sen jälkeen vauvat olivat osan ajasta eri tilassa hoitajien kanssa. Erityistä huomiota kiinnitettiin ero- ja jälleennäkemisen tilanteisiin, sekä vauvojen tunnetarpeiden ja säätelyn huomioimiseen näissä tilanteissa. Myös mindfulness -harjoituksissa vauvat olivat mielikuvien ja aistikokemusten kautta läsnä, vaikka fyysisesti eri tilassa.

Circle of security -malli oli integroitu DKT -teemoihin vahvasti tuomaan kiintymyssuhdenäkökulmaa kaikkeen tekemiseen. Ryhmäläisille esiteltiin myös "doing mind" versus "being mind" -ajatus; miten voisimme olla aktiivisesti läsnä hoivatilanteissa vauvojemme kanssa. Työpaja antoi paljon ajatuksia ja näkökulmia paitsi omaan (Ronkainen) työhön varhaisen vuorovaikutuksen terapeuttisessa työssä, myös ryhmämuotoisten hoitomallien kehittämiseen Suomessa.

Torstai

Keynote-luennot

Varsinainen konferenssi käynnistyi kahdella keynote-luennolla. Niistä ensimmäisessä, Traumatized by the most natural event? Current perspectives on childbirth-related PTSD -luennossa saksalainen tutkija Susan Garthus-Niegel kertoi kattavasti, miten äidin omat taustatekijät, kuten aiemmat mielenterveysongelmat, traumat, raskaus- ja synnytyskomplikaatiot ja synnytyspelko, sekä synnytystapahtumaan liittyvät tekijät, kuten tuen puute, hoitotoimenpiteet, dissosiaatio ja synnytyskokemus, vaikuttavat synnytyksenjälkeisen post-traumaattisen stressihäiriön (CB-PTSD) syntyyn. Luento muodosti mielenkiintoisen jatkumon, sillä seuraavaksi luennoitsija kertoi minkälaisia vaikutuksia CB-PTSD:lla on todettu olevan äidin, lapsen ja perheen hyvinvoinnille. CB-PTSD:n on todettu lisäävän äidin psykiatristen sairauksien ja psykologisten ongelmien, imetyshaasteiden, lapsen uni- ja käytösongelmien, sekä parisuhde-, vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdeongelmien riskiä. Garthus-Niegel päätti luentonsa kertomalla toimenpiteistä, joilla CB-PTSD:a voitaisiin ehkäistä.

Päivän seuraavassa keynote-luennossa Enhancing perinatal mental health: best practices in prevention, treatment and access to care Israelilainen tutkija Rena Bina kertoi kattavasti, miten nykyisen tutkimustiedon perusteella perinataalikauden masennusta pitäisi ennaltaehkäistä, seuloa ja hoitaa. Tästä kattavasta tutkimusprojektista, RiseUp-PPD COST action: Evidence-Based Clinical Practice Guidelines For Prevention, Screening and Treatment Of Peripartum Depression, kerrotaan tarkemmin täällä.

Vierailu äiti-vauva-päiväsairaalassa (MBDH)

Torstain tärkein anti koulutuksessa mukana olleelle perinataalipsykiatrille (Pietikäinen) oli klinikkavierailu Barcelonassa sijaitsevaan Espanjan ainoaan psykiatriseen äiti-vauva-päiväsairaalaan. Kyseisellä päiväosastolla hoidetaan äiti-vauva-pareja joko äidin vakavamman psykiatrisen sairauden ja/tai hankalamman vuorovaikutushäiriön takia. Päiväosaston toimintaa on kuvattu tarkemmin artikkelissa New units for perinatal mental health disorders: Description of the first 150 dyads attended at Mother Baby Day Hospital CLINIC-BCN (elsevier.es), kirjoittajina Roca-Lecumberri ym. Varsinaisia suljettuja psykiatrisia äiti-vauva-osastoja Espanjassa ei ole, mutta osastojaksot pyrittiin pitämään lyhyinä, muutaman viikon mittaisina ja ottamaan äiti-vauvaparit sen jälkeen intensiiviseen päiväosastohoitoon. Päiväosastojaksot kestivät tyypillisesti 3-6kk, ja yksikössä pystyi käymään samanaikaisesti jopa yli 20 äiti-vauvaparia, koska äidit kävivät kukin tiettyinä päivinä porrastetusti heille valituissa ryhmissä. Erilaisten psykoterapeuttisten ja psykoedukatiivisten ryhmien lisäksi yksikkö tarjosi myös perinataalipsykiatrin arvion ja hoitosuunnitelman lääkityksineen, sekä yksilöhoitoa joko psykiatriseen puoleen tai äiti-vauva-vuorovaikutukseen. Kaikki vauvat testattiin tulovaiheessa yksikön lastenpsykologin toimesta ja jos kiintymyskäyttäytymisessä ja kehittymisessä havaittiin poikkeavaa, lapsi ohjattiin asianmukaisen tuen pariin. Vastaava päiväosastoyksikkö tarvittaisiin ainakin HUS-alueelle, joka kattaa kolmasosan kaikista Suomen synnytyksistä ajankohtaisesti.

Toinen merkittävä asia perinataalipsykiatrin näkökulmasta oli tieto Tukholmassa ja Reykjavikissa käyttöön otetuista malleista, joissa psykiatrista osastohoitoa tarvitsevien äitien mukana psykiatrisille osastoille on alettu ottaa vauva ja vauvan toinen huoltaja (yleensä vauvan isä/isoäiti). Kansainvälisten suositusten mukaan äitiä ja alle vuoden ikäistä vauvaa ei tulisi erottaa toisistaan vauvan ensimmäisen ikävuoden aikana muutoin kuin erityisen painavista syistä. Myös postpartum-psykoosien yhteydessä Iso-Britanniassa ja muissa maissa joissa käytössä on MBU eli mother-baby-unit-järjestelmä äitejä ei eroteta vauvoista osastohoidon ajaksi.

Suomessa psykiatrisia äiti-vauva-paikkoja on ollut vähän ja vähätkin on käytännössä ajettu alas mm vauvan turvallisuuteen liittyvien syiden takia. Tässä Pohjoismaisessa perhemallissa vauvalla olisi koko ajan oma huoltaja mukana ja huoltaja ja vauva oleskelisivat perhehuoneessa voiden toki halutessaan poistua osastolta hoitajan saattamana. Tällaisen pohjoismaisen perhemallin käyttöönotosta ei tulisi juurikaan lisäkustannuksia sairaanhoitopiireille, mutta se parantaisi huomattavasti äitien hoitoa synnytyksen jälkeisten mielenterveyshäiriöiden suhteen. Perhehuonetta voitaisiin käyttää normaaliin tapaan potilaskäytössä, jos äiti-vauva-huoltaja-paikkaa ei tarvittaisi.

Perjantai

Prenatal stress, effects on the child, interventions and underlying biological mechanisms

Tässä Vivette Gloverin vetämässä symposiumissa oli puhujina useita tunnettuja ja tieteellisesti arvostettuja tutkijoita, jotka ovat pitkään pyrkineet selvittämään perinataaliajan mielenterveysongelmien yhteyksiä lapsen kehitykseen sekä erilaisia mekanismeja, mitä kautta riskit välittyvät. Glover sanoi, että noin 15% neuropsykiartrisista häiriöistä tai oireista selittyvät perinataalikauden tekijöillä. 

Symposiumissa kuvattiin myös tutkimuksia, joissa on pyritty kartoittamaan, mihin ajankohtaan interventioita pitäisi kohdentaa, eli milloin vaikutukset lapseen ovat suurimpia. Yksi mekanismi, mitä kautta äidin raskausajan psyykkinen stressi ja oireilu voi välittyä lapsen aivojen kehitykseen on matala-asteinen tulehdus (inflammaatio). On myös havaittu, että yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys ovat yhteydessä inflammaatioon, joten sosiaalisen tuen ja verkostojen vahvistaminen voisi olla yksi intervention kohde.

Tässä symposiumissa puhui myös Helsingissä mm. PREDO-tutkimusta vetävä professori Katri Räikkönen. Hän esitteli tuloksia, joiden mukaan äidin raskausajan masennus on yhteydessä lapsen lievästi viiveiseen kognitiiviseen kehitykseen sekä käytös- ja psykiatrisiin oireisiin. Uudempi näkökulma oli kuitenkin se, että äidin positiivinen mielenterveys, eli hyvinvointi ja hyvät selviytymiskeinot raskausaikana, olivat yhteydessä lapsen parempaan kehitykseen silloinkin, kun psyykkinen oireilu oli huomioitu. Toisin sanoen, äidin positiivinen mielenterveys tukee kaikkien lasten kehitystä, ja voisi olla yksi intervention kohde etenkin äideillä, joilla on perinataalikauden mielenterveysongelmia.

Alueelliset tapaamiset

Marcé Societyn kansainvälisiin kongresseihin kuuluu aina myös useita pienempiä workshopeja ja alueellisten ryhmien tapaamisia. Tapasimme pohjoismaisia kollegoja ja ystäviä Eeva-Leena Katajan isännöimässä Nordic Marcén alueellisessa tapaamisessa Carpe pathways for Perinatal Mental Health in Nordic Countries. Tapaamisessa käytiin maittain läpi, miten perinataaliajan mielenterveysongelmia tunnistetaan ja hoidetaan alueellamme. Sessio oli merkityksellinen ja kiinnostava. Siitä jäi esimerkiksi mieleen tämä koko Tanskan kattava projekti, jossa vauvojen sosioemotionaalisia haasteita arvioidaan ADBC-menetelmän avulla.

Lauantai

STePPS to personalized perinatal mental health: revolutionizing care with digital tools

Lauantai oli lyhyempi koulutuspäivä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Sen pääanti oli Jeannette Milgromin luento, jossa hän kertoi valtavasta kansainvälisestä tutkimuskokonaisuudesta Science Translation for e-Psychological Perinatal Supports, STePPS CRE. Hanke kokoaa yhteen huippututkijoita, kuten Pim Cuijpers, Kieran O’Donnell Vivette Glover, Hankkeen tavoitteena on kehittää ja laajentaa digitaalista mielenterveystukea perinataaliajalle. Siinä pyritään luomaan saavutettavia, kestäviä ja laajennettavia e-mielenterveysratkaisuja, jotka voivat integroitua perinteisiin terveyspalveluihin. Tämä voisi muodostaa kattavan ja saavutettavan hoitomallin, joka tarjoaa tukea eri tarpeisiin perustuen ja myös etäällä palveluista asuville. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota myös isien ja lasten tarpeisiin. Lisäksi hanke tukee alan ammattilaisten koulutusta ja pyrkii vaikuttamaan politiikkaan, jotta näistä palveluista tulisi osa terveydenhuoltoa pitkällä aikavälillä.

Matkasta jäi mieleen paljon tärkeää tietoa, mukavia muistoja, innostusta perinataaliajan mielenterveyttä kohtaan ja työkaluja omaan työhön. Pidämme tärkeänä myös koulutuksista saatujen oppien jakamista omissa verkostoissa sekä niiden hyödyntämistä omassa työssä.

Kannustamme Suomen Perinataalimielenterveys ry:n jäseniä osallistumaan koulutuksiin ja kansainvälisiin kongresseihin. Yhdistys on tukenut hallituksen jäseniä matka- ja osallistumiskuluissa. Suunnitelmana on laajentaa tätä mahdollisuutta muullekin yhdistyksemme jäsenkunnalle. Tiedotamme tästä tarkemmin tulevan vuoden aikana.

Suomalaisen Marcé-edustuksen puolesta,

Eeva-Leena Kataja

Päivi Ronkainen

Jonna Lehikoinen

Johanna Pietikäinen

Tiina Riekki